keskiviikko 28. elokuuta 2019

Haasteiden ja ennätysten täyteinen kausi 2019

Minulla oli kisakaudelle 2019 selkeä suunnitelma; treenata kevät nousujohteisesti, tehdä kuormittava treenileiri Mallorcalla huhtikuussa, viimeistellä kunto pienissä kyläkisoissa/juoksutapahtumissa ja osallistua elämäni kunnossa 15.6.2019 Viron Otepäässä järjestettävään Ironman 70.3 kilpailuun (puolimatkan triathlonkilpailu, jossa uidaan 1,9 km, pyöräillään 90 km ja juostaan 21,1 km). Tästä kilpailusta tarkoituksenani oli ansaita osallistumisoikeus Nizzassa 7.9.2019 järjestettävään Ironman 70.3 World Championship -kilpailuun. Siis oikeaan MM-kilpailuun!

Ei mennyt se suunnitelma ihan putkeen. Toteutuakseen edellä kuvattu suunnitelmani olisi vaatinut eritoten urheilun priorisoimista, pitkäjänteisyyttä, tekemisen iloa, valmiutta kestää kovaa treeniä niin fyysisesti kuin henkisesti sekä terveenä pysymistä. Jälkimmäinen petti.

Helmikuussa sain 5 viikkoa kestävän flunssan, joka ilmeni pääasiassa yskänä. Jos minulla on jokin periaate, josta pidän kiinni, se on se, että sairaana en urheile. En, vaikka muut menevät toisen tai kolmannen flunssapäivän jälkeen lenkille kurkkukivussa ja nuhassa. En, vaikka suorituskyvystäni kertovat Training Peaksin käppyrät tekevät syöksylaskua ja konkretisoivat menetetyn kunnon. En, vaikka kärsin henkisesti, kun päivistäni viedään se, mitä rakastan eniten -urheilu. 

Terveys on minulle paljon tärkeämpää kuin yksittäinen kilpailu tai menetetty kisakausi. Sairaana urheilemisen riskit ovat todelliset ja minä en niitä riskejä ota. Lopulta viikko tai jopa kuukausi on lyhyt aika verrattuna siihen, mitä vaikkapa sydänlihastulehduksen vaatima useamman kuukauden tai jopa vuoden toipuminen kestää. Kestäisin sen, että en voisi enää koskaan kilpailla, mutta en sitä, jos en voisi enää urheilla. 

No, siitä flunssasta selvittiin. Kun pääsin taas treenaamaan, heräsi varovainen toive mahdollisuudesta vielä saavuttaa kesälle asetetut tavoitteet. Samalla huomasin, etten ole aivan rapakuntoinen, vaikka olin ollut viikkotolkulla tekemättä mitään. 

Huhtikuussa Mallorcan leirillä pääsin kuormittamaan itseäni kunnolla ja kunto tuntui hyvältä.  Kunnes kotiinpalattuani tulin taas kipeäksi. Tällä kertaa flunssa kesti 2,5 viikkoa ja elettiin toukokuun alkupuolta. Kaikki tehty työ hukkaan. Tosi kiva.

Toukokuun lopussa puolestaan akillesjänne kipeytyi ilman selvää syytä, mikä johti 3 viikon juoksutaukoon. Otepään kilpailupäivän koittaessa edeltävän 30 päivän juoksusaldo oli 4 tuntia juoksua. Siinäpä optimi harjoittelumäärä puolimatkaan sisältyvälle puolimaratonille. Ei se mitään, mennään vanhoilla pohjilla, vitsailin.

Kaikista edellä kuvatuista vastoinkäymisistä huolimatta saavutin tavoitteeni. Melkein.

En ollut Otepäässä elämäni kunnossa, lähellekään. Tästä huolimatta olin ikäsarjani (30-34) kolmas ajalla 5:02:22, joka jäi kauas puolimatkan ennätyksestäni (4:46:31). Sijoitus riitti kuitenkin tavoittelemaani MM-kisapaikkaan. Jes! 

Kesä 2019 meni kisojen puolesta paremmin kuin hyvin. Oikeastaan erinomaisesti. Osallistuin 6 triathlonkilpailuun, joista voitin 4 ja kahdesti olin kolmas. Paransin vuodelta 2017 olevaa perusmatkan ennätystäni peräti kolmesti. Loppukevään vähistä juoksukilometreistä huolimatta myös juoksu alkoi sujua ja 11.8.2019 juoksin Turku Challenge triathlonkisan viestiosuudella puolimaratonin aikaan 1:26:12, jolla paransin aiempaa ennätystäni 6 minuutilla. Tulokset tulen listaamaan omalle välilehdelleen.

Hieman heikommistakin lähtökohdista on siis mahdollista saavuttaa hyviä tuloksia. Sitä paitsi, tuskin kenelläkään kisoihin valmistautuminen on aina täysin optimaalista. Harjoittelun haasteet vain pitää ratkaista ja ainakin yrittää parhaansa.

Tällä hetkellä Nizzan kisaan on 10 päivää ja minulla on flunssa. Taas. Minulla, jolla on yleensä niin hyvä vastustuskyky. On mahdollista, että en pääse kisaamaan. Toisaalta on mahdollista, että flunssa ehtii mennä ohi.  

Summa summarum, Suomen kisakausi oli onnistunut ja saavutin enemmän kuin osasin edes toivoa. Nizzan kisa on hieno bonus, mutta jos en sinne pääse, uusia kisoja tulee. Ainakin pääsen lomalle!

Kun urheilussa ja elämässä ylipäänsä väistämättä tulee vastoinkäymisiä, on näkemykseni mukaan tärkeää, että mieli on joustava. On osattava luopua sellaisesta, mikä ei esimerkiksi olosuhteiden puolesta enää siinä hetkessä ole mahdollista. Ei silti pidä jäädä kiinni siihen, mistä on joutunut luopumaan, vaan ennemminkin tulisi keskittyä siihen, mitä voi saada tilalle. Jos en voi urheilla, voin  satsasta muihin minulle tärkeisiin asioihin, kuten ajan viettämiseen ystävieni kanssa. Mikäli en syystä tai toisesta saavuta huippukuntoa haluamanani ajankohtana, minun on edelleen mahdollista saavuttaa se myöhemmin. Aina on vaihtoehtoja ja uusia mahdollisuuksia.

Ystäväni totesi, että koskaan ei pidä luovuttaa. Minä lisäisin tähän, että koskaan ei pidä luovuttaa, mutta suunnitelmaa pitää osata vaihtaa.










3 kommenttia:

  1. Rautainen nainen! Katsoin sun juoksua Turku Challengessa ja ei kyllä näkynyt flunssasta jälkiä, hieno oli askel. Toivottavasti työpaikallasi tai kotona ei ole flunssaan altistavia ongelmia... Tsemppiä tuleviin koitoksiin!

    VastaaPoista
  2. Wau Tuula! Taidat olla se tuhkasta nouseva Feeniks! Nyt tsemppiä että flunssa menee ohi ja pääset kilpailemaan. Tuo joustava ajatustapa on varmasti yksi asia mikä tekee susta niin vahvan. ❤️

    VastaaPoista
  3. Kovasti tsemppiä tuleviin kisoihin ja haasteisiin. Pidän peukkuja että tauti ehtisi mennä ohi ennen MM kisoja!

    VastaaPoista